Venäläinen, Ortodoksinen ja Lestadiolainen kulttuuri

VENÄLÄINEN KULTTUURI

Venäläiset ovat tällä hetkellä Suomen suurin maahanmuuttajaryhmä, siitä huolimatta kovin monella suomalaisella ei ole paljon tietoa itäisestä naapurimaastamme tai heidän kulttuuritaustastaan. Venäläiset eivät pidä yksinolosta vaan nautti-vat seurasta. He ovat myös sentimentaalisia ja melko suurpiirteisiä. Venäläinen ei pidä säännöistä, määritellystä elämänjärjestyksestä, pysyvyydestä tai vakiintuneisuudesta, vaan hän haluaa olla riippumaton ja tuntea itsensä vapaaksi.

Lähiyhteisö on venäläiselle kaikki kaikessa siihen kuuluvat vanhemmat, appivan-hemmat, lapset, lastenlapset, serkut, tädit ja sedät sekä lähimmät ystävät. Yhteen kokoonnutaan aina, kun jollain on merkkipäivä. Venäläiset ovat erittäin vieraanvaraisia ja vieraalle järjestetään aina tarjottavaa, vaikka kyseessä olisivat viimeiset ruuat. Venäläinen ei voi ottaa vastaan lahjaa, ellei hänellä ole antaa takaisin vastalahjaa muistoksi.

Venäläiseen kulttuuriin kuuluu iäkkään ihmisen ja naisen kunnioittaminen. Venäläiset teitittelevät yleensä toisiaan. Sinuttelu ilmaisee yhteenkuuluvuutta, se on merkki läheisistä ihmissuhteista. Perinteiset etikettisäännöt ovat säilyneet Venäjällä. Kättely kuuluu virallisiin tilanteisiin, mutta nainen ei kättele kovin herkästi vaan hän voi kumartaa kohteliaasti. Puheaktiivisuus on venäläisessä kulttuurissa tärkeä asia. Pitkät tauot, hiljaisuus tai yksitoikkoiset vastaukset tulkitaan halutto-muudeksi luoda ja ylläpitää henkilökohtaisia kontakteja. Venäläinen ilmaisee tunteensa ja esittää mielipiteensä suomalaista avoimemmin.

Venäjällä ei ole valtionkirkkoa, vaan maassa toimii useita uskontokuntia. Ortodoksiuskontoa, islamia, juutalaisuutta ja buddhalaisuutta pidetään niin sanottuina perinteisinä uskontoina. Merkittävin näistä on ortodoksinen kirkko, jonka rooli maan kehityksessä periytyy jo vuosisatojen takaa. Ortodoksisuus on venäläisille osa identiteettiä, ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen (1991) venäläisten elä-mään ovat virallisesti palanneet kirkolliset juhlat. Ortodoksinen uskonto on osittain sulautunut kansanperinteisiin ja arkielämään. Kirkolla on myös poliittista painoarvoa, ja kirkon johdolla on läheiset suhteet maan johtoon.

Venäläisten ja suomalaisten terveydenhuoltojärjestelmä eroaa melko paljon toisistaan. Suomessa vallitsee länsimaalainen biolääketieteelliselle pohjalle rakennettu terveydenhuoltojärjestelmä, jossa ratkaisut ongelmiin löytyvät biologisista, havainnollisesti todettavissa olevista ilmiöistä ja sen virallisuus, oikeaoppisuus ja valtaasema perustuvat oletukseen sen tieteellisestä luonteesta.

Venäläisessä kulttuurissa itsehoitojen merkitys on korostuneempi kuin suomalaisessa. Toisaalta Toukomaan tutkimuksen mukaan monet venäläiset alkoivat vasta Suomessa jonkin aikaan asuttuaan ajatella terveellisten elämätapojen merkitystä oman hyvinvointinsa kannalta. Itsehoitomenetelmät ovat tuttuja jokaiselle venäläiselle, ja niiden kirjo on laaja. Tärkeimpiä itsehoitomenetelmiä ovat esimerkiksi elimistön puhdistaminen erilaisilla dieeteillä, paastoilla tai suun kautta nautittavilla nesteillä. Vilustumisoireisiin käytössä ovat sinappikääreet, jodiverkot, huna-ja, kuuma maito, höyryhengitys ja keskeisimpänä kylmän välttäminen. Yrttien monipuolinen käyttäminen lääkinnällisiin tarkoituksiin on tavanomaista Venäjällä. Yleisimpiä käytössä olevia yrttejä ovat kamomilla, pietaryrtit, rohtovirmajuuri, keltamo, kuisma, nokkonen, rusokki ja salvia. Yrttejä on käytetty kylvyissä, hauteissa ja juomissa auttamaan muun muassa vatsavaivoihin, nuhaan ja yskään. Biolääketieteen alaan kuulumattomia hoitomuotoja ovat venäläisessä kulttuurissa myös rukoukset ja ”babushkat” eli niin sanotut parantaja-tädit, joilla uskotaan olevan kyky parantaa sairauksia ja auttaa ihmisiä erilaisissa elämän ongelmatilanteissa.

Mielenterveysongelmat eivät yleisesti ole kuuluneet lääketieteen piiriin, vaan ongelmat on selvitetty ystävien kanssa puhumalla. Mielen ja ruumiin jaottelu kahdeksi erilliseksi asiaksi ei ole totuttu tapa eikä mielen hyvinvointi tai pahoinvointi kuulu yleisesti keskustelunaiheiksi. Venäjällä on totuttu lääkärien tuttavalliseen ja ystävälliseen lähestymistapaan ja jopa koskettamiseen. Tämän vuoksi venäläisten maahanmuuttajien keskuudessa on herättänyt suurta kummastusta suomalaisten lääkäri-en etäinen olemus, puhumattomuus, katseyhteyden välttäminen ja koskettamattomuuden puute, joka on tulkittu välinpitämättömyydeksi potilaan asioita kohtaan.

ORTODOKSISUUS

Suomalaisia ortodokseja on 60 000 koko maassa 

sen lisäksi on maahanmuuttajia 

kuuluvat muihin kirkkoihin ja kirkkoon kuulumattomia 

Avoin kysyminen auttaa selvittämään, mihin uskontokuntaan tai 

kulttuuriin henkilö kuuluu, kielen perusteella siitä ei voi päättää

Ortodoksisuus on yhteisöllinen uskonto

Ortodoksien elämää rytmittävät kirkolliset toimitukset, erityisesti paastot 

paastojen aikana jumalanpalveluselämä on hyvin rikasta 

Yhteen kokoontuminen, yhteinen rukous, on ortodokseille tärkeää 

koska kyse on pienestä vähemmistöstä, seurakunta muodostaa monille 

sosiaalisen verkoston tärkeimmän osan.

Lähiyhteisö on kaikki kaikessa

kuuluu perheyhteisö sekä läheiset ystävät

Perheen käsite on laajempi 

sukulaiset ovat tiivisti mukana niin ilossa kuin surussakin

He ovat 

seurallisia eivätkä pidä yksinolosta

tunneihmiset ja kaikki asiat ilmaistaan tunnepitoisesti

suurpiirteisiä, riippumattomia ja arvostavat vapautta

Tapakulttuurissa isännimen käyttö 

juontuu 900 luvulle, jolloin ruhtinaat käyttivät isännimeä 

liittyi perintäoikeuteen

myöhemmin levisi koko yhteiskuntaan

Puhuttelu

iäkkäitä ja naisia kunnioitetaan

mies tervehtii ensin naista ja nuori vanhempaa

kättely kuuluu virallisiin tilaisuuksiin eikä nainen kättele

Teitittely on edelleen käytössä 

sinutellaan vain läheisissä suhteissa

He ovat hyvin puheliaita

jos on hiljainen – ilmaistaan haluttomuuden keskusteluun

Ortodoksisella kirkolla on seitsemän sakramenttia: kaste, mirhalla voitelu, 

katumus, pappeus, avioliitto, sairaan voitelu ja ehtoollinen.

sakramenteista sairaalassa käytetään sairaan voitelua, katumusta ja 

ehtoollista 

sakramentin voi suorittaa vaan ortodoksipappi

Vaikeasti sairaan ei tarvitse paastota

Hoitotoimista kaikki ovat sallittuja, jotka kunnioittavat ja edistävät 

elämää

Sairaan voitelua käytetään pitkäaikaisesti ja vakavan sairaan luona 

parannuksen aineena käytetään öljyä

ei ole viimeinen voitelu, voidaan toimittaa monta kertaa samalle 

ihmiselle

Vaikka sairas ei toipuisikaan, sakramentti ei ole epäonnistunut 

myös ortodokseilla elämä on Jumalan käsissä

Ennen kuolemaa on tärkeää anteeksi antaminen ja anteeksi saaminen

Ortodoksisessa perinteessä elämä ja kuolema kulkevat käsi kädessä

kuolemassa sielu eroaa ruumiista 

tämä on valmistautuminen uuteen elämään

Ortodoksisen kirkon perinteessä on kuoleman hetkellä suoritettava 

palvelus, jota nykyään harvoin käytetään

usein luetaan psalmeja ja rukouksia

Vainaja pestään, omaiset osallistuvat tähän

Puetaan omiin vaatteisiin, alusasuineen 

se voi olla juhla-asu tai elämän aikana varatut kuolinvaatteet 

kengät pannaan jalkaan

Korut poistetaan, risti jätetään kaulaan 

Kädet laitetaan ristiin ja ikoni laitetaan rinnan päälle

Yleensä haudataan valkoisessa arkussa – on ylösnousemuksen symboli

Polttohautaus on sallittu 

tuhka laitetaan puiseen arkkuun 

ei saa sirotella maahan

Hautaus pitäisi suorittaa kolmantena päivänä 

se ei aina nykyään onnistu

Vainaja on avoimessa arkussa kirkossa, kasvot alttariin päin

Hautajaisissa korostuu tuskan ja menetyksen ohella kiitollisuus annetusta 

elämästä

Ruumiinavaus tehdään normaalin käytännön mukaisesti

Käytännön työssä saattohoidossa on vaikeuksia kertoa huonosta 

ennusteesta 

sama koskee parantumattomasta sairaudesta kertomista potilaalle

keskustellaan omaisten kanssa, usein he rajaavat asiat, joita kerrotaan 

potilaalle 

periaatteena on se, että toivoa ei saa menettää 

on ristiriidassa suomalaisen käytännön kanssa puhua totta 

potilas voisi toteuttaa viimeiset toiveet, hoitaa tärkeät asiat 

erityisen tärkeänä me pidämme valmistautumista kuoleman 

lähestymiseen 

annetaan aikaa käsitellä asiaa ja tuemme potilasta siinä 

Venäläisessä kulttuurissa pyritään säästämään potilaan tunteita 

omaiset kantavat taakan 

tässä taas ovat vastakkain yksilön oikeus ja toisaalta yhteisön tärkeys 

päätöksen teossa 

herättävät hoitohenkilökunnassa ristiriitaisia tunteita kun he joutuvat 

toimimaan omien periaatteiden vastaisesti

Tärkeä on muistaa: kenen periaatteista ja tottumuksista on kysymys


LESTADIOLAISUUS

Seurat ovat lestadiolaisuuden keskeisin kokoontumismuoto. Seuroja pidetään useimmiten kodeissa. Puhujilta, myös papeilta, edellytetään lestadiolaisyhteisön hyväksyntää. Julistuksen keskeisinä tuntomerkkeinä ovat parannuksensaarnaaminen ja syntien anteeksiantamuksen julistus.

Lestadiolaissaarnaajat julistavat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Liikkeessä käytetään niin yleistä synninpäästöä kuin rippiä. Oikeus synninpäästön julistamiseen kuuluu kaikille uskoville. Lestadiolaiset hyväksyvät uskoviksi usein vain liikkeen omassa vaikutuspiirissä olevat kristityt.

Vanhoillislestadiolaisten laulukirja on Siionin Laulut. Esikoislestadiolaiset käyttävät kirjaa Virsikirja ja hengellisiä lauluja. Muissa lestadiolaisuuden suuntauksissa lauletaan Siionin Matkalauluja.

Lestadiolaiseen elämänmuotoon kuuluvat usein suuret perheet ja perhekeskeinen elämä. Uskonsisaret ja -veljet voivat tervehtiä toisiaan perinteisillä lestadiolaisilla tervehdyksillä kuten ”Jumalan rauhaa” tai ”Jumalan terve”.

Kirkko ja lestadiolaisuus

Kirkon ja ympäröivän yhteiskunnan suhde erityisesti vanhoillislestadiolaisuuteen on ollut ajoittain jännitteinen. Liike on pysynyt kuitenkin päättäväisesti kirkon sisällä, vaikka jotkut sen teologiset korostukset poikkeavatkin luterilaisesta opista (esim.kaste-, ja kirkkokäsitys). Vanhoillislestadiolainen uskonyhteisö pitää itseään tosi kirkkona, jonka "Hengen virka" kokoaa uskovat "yhteen laumaan Yhden Paimenen ympärille".

Esikoislestadiolaisissa seuroissa: 
    NAISET
Aikuisilla naisilla tulee olla huivi päässä. Huivi on sidottu leuan alle. Koruja ja meikkiä ei saa olla. Hiusten tulee olla pitkät. Naisten tulee käyttää hametta tai mekkoa.
    MIEHET
Miehillä tulee olla siisti asu päällä. Pukua ei vaadita. Solmion käyttöä ei hyväksytä. Paita napitetaan ylös asti.

Rukoushuoneella ei saa olla ruukkukukkia eikä kukkakaupan leikkokukkia.
Luonnonkukat voidaan hyväksyä.
Mitään soittimia ei käytetä.


Pohdinta: Ihmisiä hoidetaan, ohjataan ja neuvotaan samanarvoisina eikä tuomita ketään uskonnon perusteella. Hoidettaessa huomioidaan kulttuurin erityispiirteet esim. ruokavalio, pukeutuminen yms. Kunnioitetaan asiakkaan uskonnollista vakaumusta.


Marika, Jenna ja Emilia